POSTHOMERICA

 Olen nyt ajatellut Rooman valtakuntaa päivittäin lähes kuusikymmentä vuotta.

Tuhansien luettujen sivujen, keskusteluiden, hakujen ja ajattelujen jälkeen olen päättänyt uskaltautua kirjoittamaan esityksen "Rooman luhistumisesta", millä yleensä tarkoitetaan Länsi-Rooman loppua vuonna 476, jolloin sen viimeinen keisari pantiin viralta. Tämä tapahtuma ei ollut merkittävä. Lapsikeisari sai jopa huvilan Napolin lahdelta ja eläkkeen.

Olen yleensä jotenkin hyljeksinyt myöhäisantiikkia, mutta olen oppinut huomaamaan aikakauden merkittävyyden ja se kiehtovan yhtäläisyyden, lähes identtisyyden, oman aikamme tuhoutuvan länsimaailman kanssa.

On luontevaa tarkastella ensin sitä, mitä oikeastaan tuhoutui. Kuvamme Rooman valtakunnasta on peräisin pääosin Asterixista ja keisari Augustuksesta. Nämä ovat yhtä kaukana Länsi-Rooman lopusta, kuin nuijasota on meistä, ja keskenään niitä erottaa lähes sata vuotta.

Seuraavaksi meille tunnetuin roomalainen lienee ollut M Porcius Cato (Ceterum censeo...), jonka kukoistusaika (floruit) oli taas parisataa vuotta varhempi Augustusta. Meille tämä olisi jo mustaa surmaa, Novgorodia ja Hansa-liittoa. Cato vanhemman aikana roomalaishyveet olivat jo suureksi osaksi romahtaneent, mitä hän kovin valitti. Lähin vertailukohta, mitä minä pystyn Augustuksen ajalle keksimään, on sisällissodan jälkeinen USA, vaikka se ei ollut edes mikään suurvalta.

Voiko sanoa Rooman "tuhoutuneen"? Mielestäni voi. Olisiko Rooma ollut pelastettavissa? Ehkä.