Vain sen vuoksi, että sijoitin "meidän Roomamme" prinsipaatin alkuaikaan, pidän tarpeellisena edes hieman valottaa Rooman keisallista hallintoa ja instituutiota. Saman kehityskulun pystyy kyllä helposti kuvittelemaan myös muualle hallintotavasta lähes riippumatta.
Meidän kuvitelmamme keisarista vastaa enemmänkin myöhäisantiikin bysanttilaisia keisareita. Gaius Octavius Thurinus oli Gaius Julius Caesarin ottopoika. Hänen isänsä meni ensimmäisen avioliittonsa jälkeen uudestaan naimisiin Julius Caesarin sisarentyttären kanssa, ja tästä avioliitosta syntyi kaksi lasta, tuleva Augustus ja hänen isosiskonsa Octavia, joka taas meni naimisiin Marcus Antoniuksen kanssa. Marcus Antonius erosi Octaviasta Kleopatran vuoksi, ja tämän varjolla nyt jo Caesarin testamentin nojalla perilliseksi tullut ja hänen nimensäkin omaksunut poika ryhtyi sotaan aiempaa kumppaniaan Antoniusta vastaan. Tämä on hyvin yksinkertaistettu kuvaus, mutta tarkoitus on kertoa, että ainakin vaikutelmaa jonkinlaisesta legitimiteetistä pidettiin tärkeänä. Huomautan painokkaasti, että Augustus oli arvonimi, ei erisnimi.
Seuraava keisari Tiberius oli taas Augustuksen ottopoika, eli hänen vaimonsa poika. Sitten suvussa seurasivat Caligula, Caudius ja Nero. Nero kuoli kansan metelöidessä, ja hänen jälkeensä puhkesi kaaos, josta voittajaksi selviytyi Vespasianus. Senaatti julisti hänet keisariksi, eli hän oli siten laillinen hallitsija.
Vespasianus aloitti Flaviusten dynastian, jota jatkoivat vielä Titus ja Domitianus.
Domitianus murhattiin, ja senaatti julisti hänen seuraajakseen Nervan. Hän kuoli pian luonnollisesti, mutta ehti adoptoida ja määrätä seuraajakseen Trajanuksen, joka teki samoin seuraajalleen Hadrianukselle, joka samoin järjesti seuraajansa.
"Meidän Roomamme" viimeiseksi olen nimennyt filosofikeisari Marcus Aureliuksen. Hänen kohdallaan on huomioitava se usein unohtuva ja vähän tunnettu seikka, että hän ei hallinnut yksin, vaan nosti adoptioveljensä Lucius Veruksen kanssahallitsijakseen. Tämä oli merkittävä ennakkotapaus.
Dynastian viimeinen oli sitten Commodus, joka myös Veruksen kuoltua oli isänsä kanssa yhdessä hallitsijana. Olemme vuodessa 192.
